www.pyykko.fi

Archive for the ‘Yleinen’ Category

Enon Pyykköset ovat Pekka Juhonpoika Pyykkösen ja Kaisa Olavintr. Oikarisen jälkeläisiä, osa heistä muutti myöhemmin Kannakselle Salmiin, toisen haaran jälkeläiset Tohmajärvelle. Pekka Juhonp. Pyykkönen kuuluu Kainuun Pyykkösiin.

 

Taulu 1
1. Pekka Juhonp. Pyykkönen talollinen, s. 21.10.1764 Ristijärvi Pihlajavaara Oikarila 24, k. Ristijärvi 13, kuolinsyy Håll o st.

Puoliso: Kaisa Olavintr. Oikarinen s. 25.4.1764 Ristijärvi, k. 17.7.1811 Ristijärvi, kuolinsyy Slag.
Vanhemmat: Olli Heikinp. Oikarinen, s. 1721 Ristijärvi, k. 28.3.1767 Ristijärvi, kuolinsyy styng ja Kristiina Haatja, s. 1724 Ristijärvi, k. 20.4.1808 Hyrynsalmi.
Lapset:
Juho Pyykkönen , s. 25.12.1787 Ristijärvi, Pihlajavaara Oikarila 24. Tauluun 2
Elli Pyykkönen s. 5.6.1790 Ristijärvi Pihlajavaara 13.
Paavo Pyykkönen , s. 23.5.1793 Ristijärvi Pihlajavaara 13. Tauluun 9
Olli Pyykkönen s. 15.1.1796 Ristijärvi Pihlajavaara 13.
Yrjö Pyykkönen s. 5.5.1798 Ristijärvi Pihlajavaara 13.
Heikki Pyykkönen , s. 16.1.1801 Ristijärvi Pihlajavaara 13. Tauluun 10
Kristiina Pyykkönen s. 3.7.1805 Ristijärvi Pihlajavaara 13.

Taulu 2
2. Juho Pehrinp Pyykkönen, (Taulusta 1, isä Pehr Pyykkönen) renki,vihittäessä, s. 25.12.1787 Ristijärvi, Pihlajavaara Oikarila 24, k. 24.3.1852 Salmi, Eno Taipale.

Puoliso: 7.6.1812 Ristijärvi Elisabeth Pyykkönen o.s. Mulari torpantyttö, s. 22.8.1795 Ristijärvi.
Lapset:
Liisa Pyykkönen , s. 2.3.1814 Ristijärvi, Pihlajavaara Oikarila 24. Tauluun 3
Carin Pyykkönen s. 19.1.1816 Ristijärvi, Pihlajavaara Oikarila 24.
Heikki Pyykkönen , s. 24.9.1820 Eno. Tauluun 4
Olli Pyykkönen s. 16.1.1824 Eno.
Margareeta Pyykkönen , s. 19.1.1827 Eno. Tauluun 7
Petter Pyykkönen s. 22.7.1829 Eno, k. 16.2.1869 Salmi, Kirkkojoki.
Stina Pyykkönen s. 13.3.1832 Eno, k. 18.3.1833 Eno.
Juho Pyykkönen s. 28.7.1834 Eno, k. 12.6.1836 Eno.
Christiina Pyykkönen , s. 26.1.1838 Eno. Tauluun 8

Taulu 3
3. Liisa Johantr Pyykkönen, (Taulusta 2, isä Juho Pyykkönen) s. 2.3.1814 Ristijärvi, Pihlajavaara Oikarila 24, k. 13.3.1859 Pielisjärvi, Puso.

Puoliso: 18.10.1835 Pielisjärvi Taavi Erkinp. Knuutinen s. 31.5.1804 Pielisjärvi, Puso.
Vanhemmat: Eric Nuutinen, s. 5.7.1767 Puso. ja Lisa Räty, s. 31.1.1774 Eno, Haapalahti, k. 4.2.1824 Puso.
Lapset:
Juho Nuutinen s. 31.8.1836 Pielisjärvi, Puso.
Elisabeth Nuutinen s. 7.1.1839 Pielisjärvi, Puso.
Stina Nuutinen s. 2.1.1841 Pielisjärvi, Puso.
Taavi Nuutinen , s. 19.12.1841 Pielisjärvi, Puso
Antti Nuutinen s. 30.9.1844 Pielisjärvi, Puso.
Elli Nuutinen s. 29.8.1847 Pielisjärvi, Puso.
Petter Nuutinen s. 9.3.1851 Pielisjärvi, Puso.
Heikki Nuutinen s. 15.7.1855 Pielisjärvi, Puso nro 16.

Taulu 4
3. Heikki Juhonp. Pyykkönen, (Taulusta 2, isä Juho Pyykkönen) s. 24.9.1820 Eno, k. 23.5.1865 Salmi. Muuttanut: Enoon Impilahdelta 28.1.1867 ja takaisin Salmiinennenvuotta1890.

Puoliso: Jelena Mattfeivna Pyykkönen o.s. Bogdanova s. 1833, k. 16.8.1868 Eno.
Vanhemmat: Matfei Jakovlev Bogdanov ja Pelagia Artemjeva.
Lapset:
Juho Pyykkönen , s. 13.9.1855 Salmi, Kirkkojoki. Tauluun 5
Pekka Pyykkönen , s. 13.8.1858 Salmi, Kirkkojoenkylä. Tauluun 6

Taulu 5
4. Juho Heikinp. Pyykkönen, (Taulusta 4, isä Heikki Pyykkönen) s. 13.9.1855 Salmi, Kirkkojoki.

Puoliso: 6.9.1885 Salmi Jevdokia Pyykkönen o.s. Gawrilowna s. 27.7.1860 Salmi, Uusikylä.
Vanhemmat: Gavriil Timofeinpoika ja Anna Anikjeva.
Lapset:
August Pyykkönen s. 28.11.1890 Salmi, Kirkkojoki.
Pekka Pyykkönen s. 12.2.1893 Salmi, Kirkkojoki.
Heikki Pyykkönen s. 8.10.1895 Salmi, Kirkkojoki.
Paavali Pyykkönen s. 27.2.1899 Salmi.
Aleksander Pyykkönen s. 27.2.1899 Salmi, k. 15.5.1899 Impilahti.

Taulu 6
4. Pekka Henrikinp Pyykkönen, (Taulusta 4, isä Heikki Pyykkönen) s. 13.8.1858 Salmi, Kirkkojoenkylä, k. 10.5.1891 Impilahti, Salmi.

Puoliso: 8.4.1888 Edla Helena Dalin s. 4.4.1866 Salmi Kirkkojoki.
Vanhemmat: Alexander Dalin ja Tatjana Paulona.
Lapset:
Anna Pyykkönen s. 31.5.1891 Salmi.

Taulu 7
3. Margareeta Johantr Pyykkönen, (Taulusta 2, isä Juho Pyykkönen) s. 19.1.1827 Eno.

Puoliso: Henrik Knuutinen s. Pielisjärvi.
Lapset:
Petter Knuutinen s. 2.7.1851.
Liisa Knuutinen s. 6.2.1855 Pielisjärvi, Puso.
Anna Knuutinen s. 26.9.1858 Pielisjärvi.

Taulu 8
3. Christiina Johantr Pyykkönen, (Taulusta 2, isä Juho Pyykkönen) s. 26.1.1838 Eno. Tarkista puoliso.

Puoliso: 3.4.1861 Salmi Jermoki Pauloff s. Salmi.

Taulu 9
2. Paavo Pehrinp Pyykkönen, (Taulusta 1, isä Pehr Pyykkönen) s. 23.5.1793 Ristijärvi Pihlajavaara 13, k. 13.12.1836 Eno.

Puoliso: 19.10.1828 Eno Maria Räty
Lapset:
Paavo Pyykkönen s. 6.7.1829 Eno.
Kaisa Pyykkönen s. 21.9.1833 Eno, k. 18.2.1835 Eno.

Taulu 10
2. Heikki Pehrinp. Pyykkönen, (Taulusta 1, isä Pehr Pyykkönen) s. 16.1.1801 Ristijärvi Pihlajavaara 13.

Puoliso: 14.10.1826 Maria Mikkonen s. 16.6.1799, k. 9.12.1879.
Lapset:
Heikki Pyykkönen , s. 22.12.1827 Eno. Tauluun 11
Pekka Pyykkönen , s. 17.4.1830 Eno. Tauluun 14
Matti Pyykkönen , s. 4.4.1835 Eno. Tauluun 22
Elisabeth Pyykkönen , s. 5.11.1838 Eno. Tauluun 24

Taulu 11
3. Heikki Pyykkönen, (Taulusta 10, isä Heikki Pyykkönen) s. 22.12.1827 Eno.

Puoliso: Kaisa Tukiainen s. 3.6.1828.
Lapset:
Maria Kaisa Pyykkönen , s. 2.11.1851 Eno, Nesterinsaari. Tauluun 12
Anna Pyykkönen s. 11.7.1854 Eno, Nesterinsaari, k. 7.10.1881.
Juho Henrik Pyykkönen , s. 29.9.1859 Eno, Nesterinsaari. Tauluun 13
Matti Pyykönen , s. 8.6.1868

Taulu 12
4. Maria Kaisa Pyykkönen, (Taulusta 11, isä Heikki Pyykkönen) s. 2.11.1851 Eno, Nesterinsaari, k. 20.5.1896.
Lapset:
Lovisa Maria Lovisa s. 29.7.1876 Eno.
Juho Aleksanteri Pyykönen , s. 22.11.1873 Eno

1. puoliso: 29.12.1878 Juho Antinp. Liimatta s. 2.5.1852, k. 15.1.1893.
Lapset:
Isak Liimatta s. 10.7.1879 Eno, k. 11.1.1880.
Ida Liimatta s. 1.1.1881 Eno, k. 11.8.1891.
Iisakki Liimatta s. 25.4.1883 Eno, k. 10.8.1893.
Erik Liimatta s. 1.2.1885 Eno, k. 25.5.1896.
Bernhard Liimatta s. 15.1.1887 Eno, k. 31.5.1896.
Oskar Liimatta s. 25.6.1888 Eno, k. 14.11.1889.
Anna Kaisa Liimatta s. 12.7.1891 Eno. Muuttanut: Hollolaan 10.9.1906.

Taulu 13
4. Juho Henrik Pyykkönen, (Taulusta 11, isä Heikki Pyykkönen) s. 29.9.1859 Eno, Nesterinsaari.

Puoliso: 2.2.1890 Liisa Liimatta s. 31.12.1866, k. 15.6.1897.
Lapset:
Otto Pyykönen s. 13.7.1892.

Taulu 14
3. Pekka Heikinp. Pyykkönen, (Taulusta 10, isä Heikki Pyykkönen) s. 17.4.1830 Eno, k. 10.2.1886 Tohmajärvi, Kaustajärvi. Muuttanut: Tohmajärven Kaustajärvelle 25.2.1848 Enosta.

1. puoliso: 22.11.1851 Anna Mikontr. Hämäläinen s. noin 1830 Tohmajärvi, Värtsilä.
Lapset:
Anna Maria Pyykkönen , s. 30.9.1853 Tohmajärvi, Kaustajärvi. Tauluun 15

2. puoliso: 7.10.1855 Tohmajärvi, Kaustajärvi nro 4 Maria Karhu s. noin 1835 Tohmajärvi, Juvanjoki nro 1.
Lapset:
Riitta Pyykkönen , s. 21.5.1856 Tohmajärvi, Kaustajärvi nro 23. Tauluun 16
Petter Pyykkönen s. 14.4.1858 Tohmajärvi, Värtsilä nro 5, k. 4.7.1862 Tohmajärvi, Värtsilä nro 5.
Matti Pyykkönen , s. 8.5.1859 Tohmajärvi, Värtsilä nro 5. Tauluun 17
Petter Pyykkönen s. 8.1.1862 Tohmajärvi, Värtsilä nro 5, k. 23.10.1862 Tohmajärvi, Värtsilä.
Juho Pyykkönen , s. 19.9.1863 Tohmajärvi, Värtsilä nro 5. Tauluun 18
Ida Maria Pyykkönen , s. 3.6.1866 Tohmajärvi, Värtsilä nro 5. Tauluun 19
Kristiina Pyykkönen , s. 10.11.1869 Tohmajärvi, Värtsilä nro 5. Tauluun 20
Anna Liisa Pyykkönen , s. 2.12.1873 Tohmajärvi, Juvanjoki. Tauluun 21
Petter Pyykkönen s. 25.6.1878 Tohmajärvi, Juvanjoki nro 2.
Miina Pyykkönen s. 19.6.1882 Tohmajärvi, Juvanjoki nro 2, k. 21.5.1884 Tohmajärvi, Juvanjoki nro 2.

Taulu 15
4. Anna Maria Pyykkönen, (Taulusta 14, isä Pekka Pyykkönen) s. 30.9.1853 Tohmajärvi, Kaustajärvi, k. 13.7.1903 Soanlahti, Korpiselkä. Muuttanut: 9.11.1878 Impilahdelle.

Puoliso: 15.12.1878 Impilahti, Korpiselkä, Hortola Heikki Ollinp. Parviainen
Lapset:
Anna Parviainen s. noin 1881, k. 17.3.1882 Salmi, Korpiselkä, Hoilola.
Riitta Parviainen s. 1.1.1884 Salmi, Korpiselkä, Hoilola.
Rebekka Parviainen s. 30.6.1888 Soanlahti, Korpiselkä Hoilola nro 6.
Olli Parviainen s. 26.6.1890 Soanlahti, Hoilola.

Taulu 16
4. Riitta Pyykkönen, (Taulusta 14, isä Pekka Pyykkönen) s. 21.5.1856 Tohmajärvi, Kaustajärvi nro 23.

Puoliso: 2.4.1876 Tohmajärvi Tahvo Raninen s. Tohmajärvi, Kenraalinkylä nro 2.
Lapset:
Oskari Raninen s. 1.9.1893 Tohmajärvi, Kenraalinkylä nro 2, k. 5.9.1893 Tohmajärvi, Kenraalinkylä nro 2.

Taulu 17
4. Matti Pyykkönen, (Taulusta 14, isä Pekka Pyykkönen) s. 8.5.1859 Tohmajärvi, Värtsilä nro 5, k. 24.2.1886 Tohmajärvi, Kaustajärvi.

Puoliso: Maria Karreinen Muuttanut: Jalasjärvelle 9.11.1897.
Lapset:
Matti Pyykkönen s. 12.8.1885 Tohmajärvi, Kaustajärvi nro 2. Muuttanut: Jalasjärvelle 9.11.1897.

Taulu 18
4. Juho Pyykkönen, (Taulusta 14, isä Pekka Pyykkönen) s. 19.9.1863 Tohmajärvi, Värtsilä nro 5.

Puoliso: 27.7.1890 Katri Hämäläinen s. noin 1873.
Lapset:
Janne Pyykkönen s. 15.8.1896 Tohmajärvi, Kaustajärvi nro 2.
Väinö Pyykkönen s. 1.6.1898 Tohmajärvi, Kaustajärvi nro 2.

Taulu 19
4. Ida Maria Pyykkönen, (Taulusta 14, isä Pekka Pyykkönen) s. 3.6.1866 Tohmajärvi, Värtsilä nro 5. Muuttanut: Kiihtelysvaaraan 26.6.1885.

Puoliso: 24.6.1885 Juho Härkönen
Lapset:
Aukusti Härkönen s. 16.11.1887 Tohmajärvi, Juvanjoki.
Janne Bernhard Härkönen s. 19.5.1890 Tohmajärvi, Värtsilä nro 5.
Mikko Härkönen s. 20.1.1892 Tohmajärvi, Värtsilä, k. 26.1.1892 Soanlahti.
Juhana Härkönen s. 16.1.1893 Tohmajärvi, Kaustajärvi nro 2.
Otto Härkönen s. 15.6.1898 Tohmajärvi, Kaustajärvi nro 2.

Taulu 20
4. Kristiina Pyykkönen, (Taulusta 14, isä Pekka Pyykkönen) s. 10.11.1869 Tohmajärvi, Värtsilä nro 5.

Puoliso: 4.3.1888 Antti Laakkonen
Lapset:
Anna Laakkonen s. 18.10.1888 Tohmajärvi, Kenraalinkylä nro 2.
Iida Laakkonen s. 20.5.1891 Tohmajärvi, Kenraalinkylä nro 2.
Otto Laakkonen s. 4.8.1894 Tohmajärvi, Kenraalinkylä nro 2.
Janne Laakkonen s. 17.6.1897 Tohmajärvi, Värtsilä nro 22.

Taulu 21
4. Anna Liisa Pyykkönen, (Taulusta 14, isä Pekka Pyykkönen) s. 2.12.1873 Tohmajärvi, Juvanjoki. Muuttanut: Mikkeliin 17.3.1894.

Puoliso: 11.2.1894 Tohmajärvi Hiskias Ripatti s. 28.5.1871 Mikkeli, Hirvensalmi, Ripatti nro 4.
Vanhemmat: Daniel Ripatti ja Eva Stina Lepistö, s. noin 1848.

Taulu 22
3. Matti Pyykkönen, (Taulusta 10, isä Heikki Pyykkönen) s. 4.4.1835 Eno.

1. puoliso: 15.10.1862 Riitta Nevalainen s. Eno, Koussa.
Lapset:
Heikki Pyykkönen , s. 7.12.1869. Tauluun 23

2. puoliso: 11.10.1874 Anna Paulintr Kervinen s. 25.1.1842.
Lapset:
Karl Alexsander Pyykkönen s. 10.9.1878. Muuttanut: Helsinkiin 7.3.1900.
Matti Pyykkönen s. 4.3.1875 Eno, Rahkeinen. Muuttanut: Joensuuhun 9.1894.

Taulu 23
4. Heikki Matinp. Pyykkönen, (Taulusta 22, isä Matti Pyykkönen) s. 7.12.1869. .

Puoliso: 16.11.1890 Kaisa Tietäväinen s. 20.6.1864.
Lapset:
Juho Heikki Pyykönen s. 24.10.1891.
Anna Maria Pyykönen s. 27.10.1896.
Hilda Pyykönen s. 24.7.1899.

Taulu 24
3. Elisabeth Pyykkönen, (Taulusta 10, isä Heikki Pyykkönen) s. 5.11.1838 Eno.

Puoliso: 25.8.1861 Matti Heikinp. Nevalainen s. Eno, Haapalahti nro 129.

| Alku | Henkilöluettelo suku- ja myöhemmän sukunimen mukaan aakkosjärjestyksessä

ABDGHKLMNOPRT
Gavriil    5
A    Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
ANIKJEVA     Anna    5
ARTEMJEVA     Pelagia    4
B    Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
BOGDANOV     Matfei    4
BOGDANOVA     Jelena Mattfeivna, s. 1833    4
D    Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
DALIN     Alexander    6
Edla Helena, s. 1866    6
G    Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
GAWRILOWNA     Jevdokia, s. 1860    5
H    Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
HAATJA     Chirsti, s. 1724    1
HÄMÄLÄINEN     Anna, s. 1830    14
Katri, s. 1873    18
HÄRKÖNEN     Aukusti, s. 1887    19
Janne Bernhard, s. 1890    19
Juhana, s. 1893    19
Juho    19
Mikko, s. 1892    19
Otto, s. 1898    19
K    Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
KARHU     Maria, s. 1835    14
KARREINEN     Maria    17
KERVINEN     Anna, s. 1842    22
KNUUTINEN     Anna, s. 1858    7
Henrik    7
Liisa, s. 1855    7
Petter, s. 1851    7
Taavi, s. 1804    3
L    Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
LAAKKONEN     Anna, s. 1888    20
Antti    20
Iida, s. 1891    20
Janne, s. 1897    20
Otto, s. 1894    20
LEPISTÖ     Eva Stina, s. 1848    21
LIIMATTA     Anna Kaisa, s. 1891    12
Bernhard, s. 1887    12
Erik, s. 1885    12
Ida, s. 1881    12
Iisakki, s. 1883    12
Isak, s. 1879    12
Juho, s. 1852    12
Liisa, s. 1866    13
Oskar, s. 1888    12
LOVISA     Lovisa Maria, s. 1876    12
M    Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
MIKKONEN     Maria, s. 1799    10
MULARI     Elisabeth, s. 1795    2
N    Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
NEVALAINEN     Matti    24
Riitta    22
NUUTINEN     Antti, s. 1844    3
Elisabeth, s. 1839    3
Elli, s. 1847    3
Eric, s. 1767    3
Heikki, s. 1855    3
Juho, s. 1836    3
Petter, s. 1851    3
Stina, s. 1841    3
O    Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
OIKARINEN     Carin, s. 1764    1
Olof, s. 1721    1
P    Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
PARVIAINEN     Anna, s. 1881    15
Heikki    15
Olli, s. 1890    15
Rebekka, s. 1888    15
Riitta, s. 1884    15
PAULOFF     Jermoki    8
PAULONA     Tatjana    6
PYYKKÖNEN     Aleksander, s. 1899    5
Anna Liisa, s. 1873    14, 21
Anna Maria, s. 1853    14, 15
Anna, s. 1854    11
Anna, s. 1891    6
August, s. 1890    5
Carin, s. 1816    2
Christiina, s. 1838    2, 8
Christina, s. 1805    1
Elin, s. 1790    1
Elisabeth, s. 1795    2
Elisabeth, s. 1838    10, 24
Heikki, s. 1801    1, 10
Heikki, s. 1820    2, 4
Heikki, s. 1827    10, 11
Heikki, s. 1869    22, 23
Heikki, s. 1895    5
Ida Maria, s. 1866    14, 19
Janne, s. 1896    18
Jelena Mattfeivna, s. 1833    4
Jevdokia, s. 1860    5
Juho Henrik, s. 1859    11, 13
Juho, s. 1787    1, 2
Juho, s. 1834    2
Juho, s. 1855    4, 5
Juho, s. 1863    14, 18
Jöran, s. 1798    1
Kaisa, s. 1833    9
Karl Alexsander, s. 1878    22
Kristiina, s. 1869    14, 20
Liisa, s. 1814    2, 3
Margareeta, s. 1827    2, 7
Maria Kaisa, s. 1851    11, 12
Matti, s. 1835    10, 22
Matti, s. 1859    14, 17
Matti, s. 1875    22
Matti, s. 1885    17
Miina, s. 1882    14
Olli, s. 1824    2
Olof, s. 1796    1
Paavali, s. 1899    5
Paavo, s. 1793    1, 9
Paavo, s. 1829    9
Pehr, s. 1764    1
Pekka, s. 1830    10, 14
Pekka, s. 1858    4, 6
Pekka, s. 1893    5
Petter, s. 1829    2
Petter, s. 1858    14
Petter, s. 1862    14
Petter, s. 1878    14
Riitta, s. 1856    14, 16
Stina, s. 1832    2
Väinö, s. 1898    18
PYYKÖNEN     Anna Maria, s. 1896    23
Hilda, s. 1899    23
Juho Heikki, s. 1891    23
Matti, s. 1868    11
Otto, s. 1892    13
R    Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
RANINEN     Oskari, s. 1893    16
Tahvo    16
RIPATTI     Daniel    21
Hiskias, s. 1871    21
RÄTY     Lisa, s. 1774    3
Maria    9
T    Suku- ja myöhempi nimi -hakemisto
TIETÄVÄINEN     Kaisa, s. 1864    23
TUKIAINEN     Kaisa, s. 1828    11

 

 

Enon Pyykköset

Juuan Pyyköt

Nurmeksen Pyyköset

Viekin Pyyköt

Tältä sivulta löytyy Pyykköjen, Pyykösten ja Pyykkösten muistelmia.

Elsa Turunen
Olavi Pyykkö
Mikko Pyykkö
Helga Pehkonen
Sanni Virnes
Tauno Pyykkö
Seppo Pyykkö
Veikko Pyykkö
Liisa Hukkanen
Eila Honkanen

Partisaanit, vihovenäläiset

Partisaani-isku Kontiovaaran Lakiahoon

Elettiin aikaa kesällä 1944. Kontiovaaran kylällä liikkui tieto partisaaneista ja asukkaat olivat varuillaan, niin myös minun vanhempani.

Oli kesäyö. Kävimme illalla nukkumaan. Vanhemmat sisareni nukkuivat aitassa. Meillä oli pystykorva, joka oli ulkona juoksulangassa kiinni. Koira alkoi iltayöstä haukkua ärhäkästi kuullessaan epämääräistä liikehdintää lähistöllä. Äitini meni katsomaan riihen luona olevalle mäen nyppylälle ja huomasi, että viljapellot olivat mustanaan partisaaneja. Hän juoksi kiireesti takaisin, herätti meidät kaikki ja ryntäsimme pakoon. Ennen kuin ehdimme piha-aukiolta, olivat partisaanit asuinkartanon kahta puolen rivissä pyssyt olalla. He olisivat ehtineet ampua meidät kaikki. Kuitenkin he antoivat meidän mennä pakoon. He olivat päästäneet jopa koirankin juoksulangasta irti.

Juoksimme metsän halki mäen alla olevaan naapuriin ja herätimme heidät samaan matkaan. Heillä ei ollut koiraa varoittamassa vaarasta. Toinen partisaanijoukko oli jakautunut tämän naapurin viljapeltoihin. Kokoonnuimme kylän keskelle jossa sotilaat vartioivat. He käyttivät vanhempiamme ruokkimassa kotieläimet ja lypsämässä lehmät. Kodistamme oli viety kaikki, vaatteet ja ruoka. Edellisenä päivänä kerätyt kolme sangollista lakkojakin oli hävinnyt. Asuimme parin kilometrin päässä Patvinsuosta ja silloin oli hyvä lakkavuosi.

Viikon päästä palasimme takaisin. Nukuimme jopa navetan vintillä peloissamme. Meitä sisaruksia oli yksitoista, joista minä olin nuorin. Olin tuolloin alle kymmenen-vuotias, joten kaikkia yksityiskohtia en voi muistaa. Vanhimmat veljeni olivat silloin rintamalla. Mikko joutui Venäjälle vangiksi. Hän oli vankina kolmea kuukautta vaille kaksi vuotta. Hänet ehdittiin jo julistaa kuolleeksi. Vapauduttuaan hän meni sankarihaudalle katsomaan, oliko vainajissa tuttavia. Hän huomasi siellä oman hautakivensä, joka sitten aikanaan pyynnöstä poistettiin. Mikko-veli on vielä tänä päivänäkin elossa.

Lapsuusajan kauhu ja pelko järkytti niin, että nuoruusvuosiin saakka näin pahoja painajaisunia. Heräsin siihen, että huusin, itkin ja juoksin pakoon.

Olen lukenut kirjan ”Painajainen Pielisjärvellä”, mutta siinä ei ollut mainittu mitään tästä Lakiahoon kohdistuneesta partisaani-iskusta. Sen vuoksi kirjoitin tämän. Lieksassa 3.4.2004,Eila Honkanen

Mökin meteli

Piru kummitteli mökissä jonka isäntä otti asukkailta pois ja möi sen toisille asujille . Ei suanna kukaan nukkua siinä mökissä. Akka oli vielä kehaissut ettei siinä asu muutkaan rauhaasa kun ei annettu asuva meijänkään. Oli purkana uunia, toisen kerran vestänäseiniä, lapset itkenä sillan alla , koirat haukkuna, lehmät ammunna, hevoset hirnunna, vuoroin laiva huutana ja juna huutana. Sitä käynyt paljon kyläläisiä kuuntelemassa. Sitten muutettu mökki toiseen paikkaan. Sama peli alko siellä. Sittä pitänä antaa mökki entisille asukkaille. Ne rauhassa asuvat vielä tänäkin päivänä. Nurmes. KRK 169. Pyykönen, Aarne 2. < Pyykönen, Ita, 54v. Nurmes, Salmenkylä, Pohjospää. Ämmä ja pirut

Ennen vanahaa kun oli ollut taikuri niin pirut olivat käyneet sen luona kahvia juomassa ja patoja hankkaneet ja kun oli emältä kysyneet niin ämmä oli sanonut että elekee hupsuta ja kun oli ämmä ollut kirkossa niin oli huoneesta kuuluna kahvikuppiin äänee ja puheen porinoo. Se ämmä oli ennen miesmurhaan osallisena. Vanhana on pirut seurustelleet sen kansa. Nurmes. KRK 169. Pyykönen, Aarne 4. < Pyykönen, Ita, 54v. Nurmes, Salmenkylä, Pohjospää. Lähde: SKS, kansanrunousarkisto

Eläintaikoja

Lapsuuteni aikana eli Muolajärven rannalla, Kannaksella, Viholan kylässä kivityömies, Peltosen Juhana, jolla oli kummitusjuttuja loputtomiin. Kerran hän oli meillä kivitöissä ja silloin kuluivat illat hupaisasti kuunnellessa hänen tarinoitaan, mitkä olivat tavallista kaameampia. Itse hän pelkäsi pimeässä niin ettei rohjennut yksin mennä ulos ilta-asioilleen. Tässä eräs hänen juttunsa: Ihmine saap itsensä näkymättömäks kahel taval. Jos löytää iha musta kissan, mil ei oo yhtää valkosta karvaa, ni sen ko tappaa, ni oikia lapaluu al on sellane ohut luu. Sen ko pistää hampaisiisa, ni sillo onki näkymätö. Tie mitä hyvvääsä, ni kukkaa ei nää ko kuuleot vaa tassutukset. Mut toinen tapa on viel varmemp. Enne käe kukkumista ko löytää kyykäärmeen ja tappaa sen ja sit pittää hauvata se multaa ja herne pistää sen suuhu kasvamaa. Nyt ko se hernee vars ehtii lämpimäs paikas kasvaa juhanuksee männes pitkäks, ni juhannusaattoiltan pittää köyttää se hernee vars vyöllee ja männä oottelemmaa lehmii, ko ne tulloot metsäst pois. Se hernee vars vyöl ko katsot niihe lehmii tulemist, ni sillo näät ko sen ensimmäise lehmä seläs istuu piru. Vaik se onkii pahan näköne, ni sitä ei pie pelätä. Pittää vaa männä sen luo ja tervehtii sitä. Vaik se irvistääki ja pelottelloo, ni kuka ei pelkää, ni sil se antaa sellasen taikakiven, jot se ko pistää suuhusa, ni sillo oot just näkymätö. Mää mihi hyvvääse, ni kukkaa ei nää sinnuu. Vilho Pyykkö

Uudenvuodenyön taikoja

Jos tyttö halusi tietää, mitä uusi vuosi tuo tullessaan, oli hänen uudenvuoden aattona lakastava lattia 9 kertaa ja säilytettävä kaikki roskat tallessa. Viimeisen lakaisun, mikä tapahtui juuri ennen klo 24:00, jälkeen oli roskat vietävä kolmen tien risteykseen ja heitettävä sinne hajalleen. Palatessaan oli luuta, tai saunavasta, jolla lakaisu suoritettiin, viskattava asuintalon katolle. Mihin päin vastan tyvi osoitti, sieltä tulivat sulhaset, mutta jos tyvi osoitti kirkkoa kohti, tuli kuolema. Myöskin saattoi sulhanen näyttäytyä unessa tällaisena yönä. Lapsuuteni aikana tekivät kotikyläni tytöt (Taaperniemen tytöt) näin ja pääsivät naimisiin jokainen vuorollaan. Valitettavasti eräälle sattui sikäli ikävästi, että viedessään roskia tien risteykseen, sattui märkä tie ja uudet kengät kastuivat. Nämä hän pisti uuniin kuivumaan, mutta uuni sattuikin olemaan niin kuuma, että kengät paloivat ja uusi vuosi oli aloitettava paljain jaloin. Itse todennut sekä setäni tytär 70 vuotias Iida Räikkönen vahvistanut tämän todeksi. Tapa oli verrattain yleinen.Muolaan Taaperniemi, Vilho Pyykkö s. 1895

Kodinonnitaikoja

Pirttiä tehessä pannaan kolme äyrin rahaa kurkihirren salvokseen yksi yhteen toinen toiseen kolmas kolmanteen ja pienen lampaan karihtan villoja pannaan niitten rahain päälle niin ei tule kirot eikä painaiset eikä mitkään pahain ihmisten lunteet siihen huoneeseen. Muhos. H. Meriläinen II 398. 1888. – Talokas Aaprami Juntunen, 56 v. , Suomusalmelta. Kuullut Heikki Kylmäseltä.

Pirttiä tahi muuta asuin huonetta kuin tehään uuvesta niin pannaan rannalta löyvetty vein kulettama kurikka uunin alle niin ei sikie luteet eikä mitkään syöpäläiset. Muhos H. Meriläinen II 114. 1888. – Teppana Karjalainen, 68 v. , Pistojärven Tiiron kylästä. Kuullut Heikki Kylmäseltä n. 45 v. sitten Muhoksella

Riihtä kuin ruvetaan tekemään niin kolmen nurkan alta käännetään maa turve nurin ja pannaan sen alle raha ja niitten turpeitten päälle asetetaan nurkat niin ei katoa jyvät siihen riiheen eikä saata noitu eikä pilata minkään lainen velho niin ettei tulisi itäviä siinä riihessä puitut elot. Muhos. H. Meriläinen II 400. 1888. – Talokas Aaprami Juntunen, 56 v. , Suomusalmelta. Kuullut Heikki KylmäseltäTaloa alkaissa kuin tehään ensimmäinen tuli se isketään elävän puun taulaan ja sitä tulva virittäissä luvetaan Anna luoja suo Jumala anna onni ollakseni suo rauha eleäkseni huvin aina asuakseni j.n.e.p. sittä kuin on tuli virinnyt palamaan niin palavan elävän puun taula palasen kanssa kierretään se pihamaan ympäri niin laajalta kuin luultaan tarvitsevan kartano ja piha maaksi /pitkä taika/ . Muhos. H. Merhiläinen II 116. 1888. – Teppana Karjalainen, 84 v. , Pistojärven Tiiron kylästä. Kuullut Heikki Kylmäseltä, joka on kuullut isältään n. 100 v. sitten.

Taloa kuin ruvetaan uudestaan tekemään niin kuin hakataan ensimmäinen hirsi metsään niin sen lastuista tehään pikkunen huone sen kannon päähän josta se hirsi kaajettiin ja pieniä kiven palasia otetaan semmoisesta uuni rauniosta joka on tuli palossa palanut huone ympärillä ja kosken pohjasta ja muuraiskekon pohjalta ja niistä tehään uuni siihen huoneeseen. Kesuveen kannosta säretään siluja puiksi joita pannaan se uuni täyteen elävän puun taulaan isketään tuli ja siitä viritetään tulikiven avulla ilmivalkeaksi ja pannaan se uuni lämpiemään ja sanotaan että /pitkä taika/ . Muhos. H. Meriläinen II 115. 1888. – Teppana Karjalainen, 68 v. , Pistojärven Tiiron kylästä. Kuullut Heikki Kylmäseltä.n. 45 v. sitten Muhoksella.

Luteet ajetaan pois huoneesta

Otetaan yheksän sisiliskon häntää ne pannaan seinän saummoin kolmanteen hirteen väännetään reikä vääntimellä siihen reikään pistetään elävän käärmeen pää ja annetaan mennä niin pitkältä kuin menee siitä leikataan poikki ja lyyvään leppä tappi reikään ja sanotaan Pois entiset eläjätuusiin tieltä sittä laistaan perään päin se huone ja ikkunasta työtään rikat ulos sittä heitetään se ikkuna auki ja heitetään kolmeksi vuorokauveksi autijoksi sillä aikaa ei saa käyvä ristittyä niin ne menee eikä tule ikänään siihen huoneeseen luteet, lattijata laistessa luvetaan luteen lukija vaan kertoja ei niitä muistanut. Ristimättömiä lapsia ei siihen huoneeseen saa jättää metän haltija tekee kiusaa kaikki ristimättömät kuuluu hänen joukkoosa. Käärme on joku metsän haltijain palvelijoita ja kuuluu niitten karjaan. Muhos. H. Merhiläinen II 113. 1888. – Teppana Karjalainen, 68 v. , Pistojärven Tiiron kylästä. Kuullut Heikki Kylmäseltä n. 45 v. sitten Muhoksella.

Taikoja karjan suojaksi

Metsän peitosta päästetään koko karja siten että otetaan kolmen näköistä lankaa ne kierretään yhteen ja sanotaan että Neitsyt maaria pyhä emo rakas äiti armollinen ota vitsa viiakolta koivu korpinotkelmolta aja kotiin kotoinen karja metsän karja metsolaan niin siihen kuin sitten heitetään niin löytyy karja. Muhos. H. Meriläinen II 1566. 1892. – Heikki Lampi, 67 v. Kuullut Heikki Kylmäseltä.

Jos metsä peittää lehmän niin otetaan sen lehmän kaulain mennään sitä tietä jota lehmä on mennyt metsään siksi kunnes sattuu olemaan kolmet puun juuret yli tien niistä yksi juuri aina kutakin puusta kohotetaan maastakoholle ja niihin alati pujotetaan kolmasti se kytky ja sitten pannaa se kytky tuleen joka on tielle laitettu tulessa pyöritellään sitä kytkyttä siksi kunnes se vähän ruskettuu ja sanotaan Metsän hippa lakki anna omani minä annan sinun omasi sitten nakataan se kytky metsään Sitten sijotaan koko kertanen vitsa köysi pajupehkon ympärille se tulla väännetään punaan ja kartun toiseen päähän laitetaan kivi riippa riippumaan. Jos lehmä on löytynyt niin silloin se laitos puretaan aivan heti mutta jos ei kolmen yön sisälle löyvy lehmä niin pitää se laitos sittenkin purkaa se lehmä ei ole metsän peitossa. Muhos. H. Meriläinen II 1565. 1892. – Heikki Lampi, 67 v. Kuullut Heikki Kylmäseltä.

Tervataikoja

Tervahautaa kuin ruvetaan laittamaan niin otetaan Kosken pohjasta kolme kiveä niin syvästä toisten kivien alta kaivetaan ette ole niihen kiviin aurinko koskaan paistanut ne otetaan yöllä ja viijään hauvan silmään ja pannaan puita päälle niin ettei aurinko pääse paistamaan sittä otetaan kolme yksi kantaista pihlajan vesaa niillä kierretään kolmasti hauta kahiste myötäpäivin ja yksi vasta päivin sittä mennään hauvan silmään luvetaan isä meitä takaperin siitä lähtiin että mutta päästä meitä pahasta ja herra siunais takaperin siitä asti että antakoon meille ijan kaikkisen rauhan sittä ne pihlajan vesat kääritään piipun ympärille sittä ruvetaan panemaan puita kuin ainakin ei pysty minkään moiset velhoukset vaan siinä hauvassa jos vasta poltetaan tervaa niin pitää tehä sama konsti muuten ei vetele siihen jää kosken väki haltijaksi ja jos ei tehä uutta palvelusta niin se sammuttaa hauvan kesken palannan eikä päästä tervaa tulemaan. Muhos. H. Meriläinen II 127. 1888. – Matti Merelä, 60 v. Kuullut Heikki Kylmäseltä.

Vainaja vaarattomaksi

Jos talossa isäntä tai emäntä kuolee, niin kaikki kovempi ääni, kirveellä puuta vasten lyönti ja muut paukaukset, niihen koko lauvalla olo aikana kaikki kielletään, ja yön perästä menee leski eli sen puutteessa perillisistä vanhin aittaan ja koittaa vainaan varpaita ja nenää ja oittaa itkeä vaikka ei itkettäisikään, sitte ei vainaja lauvalla ollessaan tee mitään vahinkoa taloon. Suonenjoki < Liperi. Ekberg, K. b) 114. 1888. < Antti Pyykönen, 31 v. Kun talossa vanhimman hautajaisia pidetään, niin ruumis tuodaan jo iltasella tupaan ja pannaan peräänpäin jalkopuoli ja huomenna kuin lähtään hautaamaan niin ruumis käännetään jalkopuoli edellepäin ja ovien vielä auki ollessa kannettaan kuumaa tuhkaa lapiolla heti ruumiin perästä tuvan ja porstuvan ovien saranoihin ja lukkoin, sitte ei jää kalma taloon. Suonenjoki,< Liperi. Ekberg, K. b) 116. 1888. Konsti matkatautien välttämiseksi

Kun matkustaa johonkin vieraaseen maanpaikkaan eli kaupunkiin, niin pitää kusta kouraansa ensin vähäsen ja viskata maahan ja sitte kusta taas ja se ryypätä suuhunsa, niin sitte ei tartu mitkään taudit. Suonenjoki < Liperi. K.Ekberg, 118. 1888 < Antti Pyykönen. Muuttanut Liperistä, jossa on kertomansa kuullut. Aarre omiin kouriin

Ennettäin kertovat kun isäntä oli uarretta kätkennä, niin oli pannu semmoset uhrisanat jotta: Elä nouse uarre ennen, kun nämä kourat kourii ja talon renki oli sattunna sen kuulemaan ja näkemään ja isäntä kun oli kuollu, niin renki oli siltä kuolleelta käynnä koprat leikkoomassa ja oli ottanna sen uarteen salaa. Nurmes. KRK 162. Pasanen, Pekka 19. < Pyykönen, Antti, 72 v. Synt. Nurmes, Ylikylä. Os. Nurmes, Ylikylä, Soppi. Nurmes, Ylikylä. KRK. Lasanen, Pekka, s. 1889. Os. Nurmes, Hirvikoski, Hoikka.-N:o 113.-1935. Rahalle vastinetta

Kun kerjäläinen pyysi almua, herra pierasi, sano: Tuossa on sinulle almua, niin kerjäläinen sano että tästä lähtien saat pierua ostaa rahallasi ja niin herra ei siitä lähtien tullut toimeen pieruta. Kuta pahempi makuiseksi pierun sai haistella sen enempi se maksoi siitä rahaa. Nurmes. KRK 169. Pyykönen, Aarne 3. < Pyykönen, Ita, 54v. Nurmes, Salmenkylä, Pohjoispää. Lähde: SKS, kansanrunousarkisto

Pyykkölä

Kuumat kivet polttelivat jalkapohjiani, tuoksuva metsä marjamättäineen. Tulinen surina ympärillä. Vaimeat työn äänet kuuluivat rantaniityltä. Hevosia komennettiin haravakoneen vedossa. Suuret lehmät laiskasti märehtien vahtivat minua korkean aidan takaa. Kiipeän rinnettä ylemmäksi keräten marjoja pieneen astiaan. Läheisestä pensaasta kuuluu outo rusahdus. Lähden nopeasti juoksemaan takaisin. Pääsen hikisenä aitauksen portille ja helpottuneena kävelen mummolan pihalle.

Olin kerännyt marjoja ukille. Ukki on sairas, halvaantunut. Hän makaa kamarissaan koko ajan, Martta täti hoitaa häntä. Menen mukaan kun ruokaa viedään, annan omat marjani hänelle. Ukki ilahtuu marjoista, ne ovat vadelmia. Illalla hiivin Martta tädin perässä katsomaan kun ukkia käännetään. Olin kuullut että hänellä on makuuhaava. Suurta miestä käännellään lakanoilla. Apuun on tullut myös isosiskoni, joka on kesätöissä mummolassa. Selän alaosassa näkyy punertavia, hankautuneita läikkiä joihin he laittavat jotain jauhetta. Ukki ähki vaimeasti.

Avoimesta ikkunasta tulee kuivan heinän tuoksu. Vilkutan ukille hyvää yötä ja juoksin pirttiin enojen luokse. Arttu eno loihtii vanhasta kanteleesta Säkkijärven polkkaa. Taavetti töpeksii piippunsa kanssa ja suunnittelee seuraavan päivän niitoksia. Kun vaan ei tulisi sadepäivä. Hän on veljeksistä vanhin ja äitini kaksospuoli. Hain ruokahuoneesta voileivän ja tuoretta kirnupiimää jossa voihöytäleitä kellui vielä pinnalla. Leipä on Martta tädin leipomaa ja myös voi kotona kirnuttua. Pihamaalla helmeili yökaste, juoksin aittaan jalat märkinä. Järveltä kuului vielä lintujen kurahteluja. Kohta nukahdin paksujen vällyjen väliin, unen keinuun.

Ukki kuoli seuraavana kesänä 84-vuotiaana. Samana yönä kuoli myös Hilja tädin mies Väinö. Heidät haudattiin samana päivänä, peräkkäin. Kuljimme koko saattojoukko ukin haudalta Väinön haudalle. Hautajaisten jälkeen oli sukukokous Pyykkölän salissa. Sukulaisvieraat joivat korviketta ja pöydässä oli monenlaisia herkkuja. Sali oli viileä ja arvokkaan oloinen paikka. Iso pystyuuni, pyöreä pöytä ja kauniita pinnatuoleja, sohva ja kaapistoja. Siellä oli myös vanhanaikainen vankka kirjoituspöytä, jonka kirjoitusalustana oli vihreä kangas. Sellainen vihreä verka.

Ukki oli maanviljelijä. Hän toimi luottamustoimissa, mm. lautamiehenä. Nimi tuntui omituiselta, lauta ja mies. Myöhemmin hän sai herastuomarin nimityksen ja se hera se vasta kumma nimi olikin. Kirjahyllyssä oli paksuja tiheätekstisiä lakikirjoja. Niitä en uskaltanut yksin ottaa esille. Ne tuoksuivatkin jotenkin kummalliselle kanervikolle. Siellä oli myös nuorena kuolleen Oiva enoni oppikoulukirjoja. Ruotsinkielioppi, biologiankirja ja monia muita joita usein katselin ja ajattelin joskus itsekin opiskelevani sellaisia asioita.

Pyykkölän mummo oli joutunut lähtemään evakkoon talvisodan syttyessä. Hän ei olisi halunnut lähteä, oli sanonut että kuolen kohta, en selviä siitä reissusta. Hänellä oli ollut jo lähtiessä keuhkokuume. Ukki ei tietenkään jättänyt mummoa kotiin, koska hänkin joutui lähtemään. Sinne vaan hevosella parikymmentä kilometriä Nurmeksen kauppalan asemalle ja härkävaunuun. Matka Ylivieskan kautta Kalajoelle oli raskas.

Mummon evakkotaival päättyi 1939, hän kuoli 68-vuotiaana. Hautajaispäivänä oli kova pakkanen, minut ja veljeni Pentti vietiin kirkonlämmittäjän kellariin, ettemme olisi jäätyneet. Mummo ehti olla evakossa vain 14 päivää. hänet on haudattu Kalajoen hautausmaalle aivan kirkon lähelle ison koivun alle.

Pyykkölän tuvan leivinuuniin mahtui parikymmentä suurta ruisleipää kerralla paistumaan. Martta täti, joka teki elämäntyönsä kotipaikallaan naimattomana, hoiti talouden ja karjan ja siinä sivussa, vanhempiensa kuoleman jälkeen, poikamies veljekset samassa huushollissa. Kun hän vanhana ja kuluneena kiipesi välillä uuninpankolle köllöttelemään, hautomaan kolottavia luitaan, sanoi olevansa Pariisissa. Hänen sitkeä uurastuksensa kaikessa työssä ei olisi ollut mahdollista ilman mahtavaa huumoria. Sitä hän sai irti joka käänteessä. Hän lauleskeli lehmille ”käännösbiisejä” jo -40 ja -50 luvuilla. Esimerkiksi sanat, ”silmissä niissä on kevät ja syys”, kääntyi silmissä, suussa ja sieraimissa. Lehmät kuuntelivat lumoutuneina. Pieni valssi vasikan juottosangon kanssa oli kuin terapiaa.

Hänen nuoruudenhaaveensa oli ollut opiskella kansakoulunopettajaksi. Jostain syystä haave ei toteutunut, mutta koko suvun tapahtumat vuosilukuineen, syntymä- ja kuolinpäivineen hän muisti kuin kirjasta olisi lukenut. Hän oli suvun kävelevä tieto (sana) kirja.

Talon takana oli iso sahajauhokasa johon oli talvella peitelty järvestä sahatut ja hevosreellä suuret jäälohkareet. Kesällä niitä pengottiin ja hakattiin eri kokoisia paloja kellariin maito- ja kermatonkkien ympärille. Näin saatiin maidot nopeasti jäähdytetyksi. Talon toisessa päädyssä, kasvimaan vieressä, kasvimaan vieressä, oli huvimaja. Se oli tehty seipäistä mökin malliseksi. Sen seiniä pitkin kasvoi ylöspäin humalapensasta. Pensaat tavoittivat toisensa majan harjalla. Maja oli kesähelteillä mukavan vilpoinen. Siinä oli kapeat penkit. Martta täti lepäili siellä joskus sunnuntaisin, kun oli hiukan vapaa-aikaa.

Pihan toisella laidalla oli iso kivinavetta johon sopi lähemmäs kaksikymmentä lehmää. Karsinapaikkoja oli vasikoille ja lampaille. Karjakeittiössä oli käsipumppu jolla veivattiin vesi isoon, korkeaan altaaseen, josta se meni lehmien edessä olevaan juottokuppiin. itse kaivo oli lähellä navettaa. Se oli hirmuisen syvä. Vasta ollessani n. 15 vuotias, uskalsin nostaa siitä vettä. Silti muistivat aina varoitella ”elä puttoo kaevoon”.

Sauna oli myös kaivon lähettyvillä. Ikivanha savusauna suuri kiuas nurkassa, nokiset lauteet peräseinällä. Muuripata saunan eteistilassa johon vesi kannettiin siitä hurjan syvästä kaivosta. Puiset korvot saunassa joihin kylmä ja kuuma vesi taas kannettiin. Likavedet puolestaan saivat valua lauteiden ja harvan lattian läpi jonnekin. Näin oli tapana silloin ja puhdasta tuli. Liisa Hukkanen

Ylikylän suvut

Pyykösten suvun kertoi tulleen myöskin alapuolesta myöhemmin Nurmekseen Ylikylän mäille ja se on ensimmäinen talo ollut Ylikylässä, kontissaan oli tuonut ne tavarat mitä oli taloa alottaissa tarvinnut, ja siitä on Pyyköset levinneet. Kertoi myöhemmin Ylikylässä asuneen enimmin Timosia ja myöhemmin Tolvasia. Timoset on tulleet Timolanniemelle. Kertoi , että kerrankin yhtenä syksynä on siihen taloon raivattu ja kuokittu nykyinen (Kankaalan talon Käkiniemen pelto) noin kuuden ohratynnyrin alan suuruinen joka on ollut männikkömetsää. Kerran Timolanniemen isäntä laittoi työmiehet töihin aamusella ja kartanon solalla katsoi miten paljon oli pellon perkkajia, kääntyi pirttiin ja sanoi että: Neljättäkymmentä konttiihan ne näkyi evästä vievän, kaipa ne jotakin aikaan saanee. Nurmes. KRK 163. Lasanen, Pekka 882. < Häkkinen, Risto, 80v. Kot. Valtimon Sivakkavaaran kylästä (kuoll. 20v. sitten)
Vanhoja valtimolaisia sukuja.

Vanhimpia valtimolaisia sukuja, jotka ovat asuneet paikallaan miespolviaon Suhosen suku Männikkölässä. Kerrotaan Suhosten suvun tulleen pohjoisesta. – Valtimolla, ympäri pitäjää on kymmeniä taloja ja mökkejä, joissa asuu Suhosia, jotka eivät tiettävästi ole sukua keskenään enää. Valtimolla on myös paljon Nevalaisia, Kilpeläisiä, Hämäläisiä ja Hakkaraisia, jotka eivät myöskään tiedä olevansa enää sukua keskenään. Myös Mustosia, Korhosia ja Pyykösiä on paljon. – Tässä pitäjässä on harvoja sukunimiä, mutta tavattoman paljon samannimisiä ihmisiä. (Kaikkien edellä mainittujen sukujen jäseniä esiintyy kertojan kokoelmassa. ) Valtimo. Siiri Oulasmaa 1383. 1936

Tuohi-Antti

Antti Pyykönen Valtimolta sai mainitut nimet (Tuohi-Antti eli Tuohikello ). Hän aina oli hyvin ohvatta. Kevättuittotöissä ollessa taloissa yöhuutoja valitessa l. juoksi aina yötalon pöyvän päähän ja kun ensiksi kerkisi (hänellä oli huuvot siin) l. oikeus nukkua yönsä. Ja kun taloissa oli pöydän päässä jokin naula ennettäin pisti Antti konttinsa k.o. naulaan toisten jutellessa hänellä oli tapana huvikseen pitkällään ollessa konttiaan heilutella ja siksi alkoivat toiset nimittää häntä ”Tuohikelloksi”. Nurmes. KRK 162. Lasanen, Pekka 70.

Röllömaha

Jussi Pyykönen, se Piispa, oli ja asu Savikylässä. Oli suonna nimesä kun ei ollu osanna lukee ja seurassa oli esiintynnä parassa pappina ja sen poikia kututtiin pikku piispoksi vain vanhin, Jussi niminen, ite hankki itelleen Röllömahan nimen. Se kun ei kansa osanna lukee ja olovinaan sanomalehteekin kahteli. Jos oisi osanna kerran kun oli laivan kuva lehessä ja hänelle sattu lehtikäteen nurinpäin oli kun lukovinaan ja sano: No onpaan laiva kuatunna (sen olin näkemässä ja kuulemassa). Sittä se ruukkasi kaikee ylistee, huasto kerran: Minä kun lauvantaina ensin söin Vuassilassa sittä söin koissa sittä kolomannen iltasen Juhananvuarassa niin tulipa röllömaha ja sittä kun lähettiin Juhnanvuaran poikain kansa yöjalakaan niin tytötkii sano: Jopas sinulla ol röllömaha ja siitä alettiin Jussii kylällä kuhtuu Röllömahaksi. Nurmes. KRK 162. Lasanen, Pekka 90. < Härmä, Matti. Nurmes, Ylikylä, Toivonniemi. Papinjuuma

Pielisjärven pitäjässä on Viekijärvi- niminen järvi. Ennen vanhaan olivat tulleet eräs pappi ja paljon muutakin kansaa Viekistä kirkkoniemen pitämästä. Tullessa oli venhe kaatunut ja kaikki hukkuneet. Tästä papin hukkumisesta on paikka saanut nimen Papinjuuma. Koska siinä, mistä ruumiit on tavattu, on syvä paikka. Syvää paikkaa järvessä sanotaan täällä juumaksi. Pielisjärvi. KT 149. Kortelainen, Urho 164. < Pekka Kortelainen, maanvilj. 1877 Pielisjärvellä. (Lieneekö sama tapahtuma jossa Sippo Pyykkö hukkui 1700- luvun lopussa. KP ) Eräs oikeudenkäynti n. v. 1890.

Eräs Pielisjärveläinen maanviljelijä Juuso Pyykkö oli manattu oikeuteen todistajaksi eräästä naapurien välisestä riita-asiasta. Hän ei olisi mielellään lähtenyt ja sen vuoksi hän tekeytyi vähä-älyiseksi. Tultuaan käräjäpaikalle hän alkoi sivellä uunin rintaa ja puheli : ”On se hyvvee tuo savi. Se liittää tiilitkin ihan kun yheksi kiveksi. Tähän tuomari karjaisi : ”Tuokaa todistaja tänne.” Hän rupesi teettämään valaa todistajalla ja käski Pyykön sanoa perässään. ”Minä Juuso Pyykkö”. Todistaja toistikin tämän mutta päästi samalla huonon housuunsa ja alkoi haista. Tähän tuomari tiuskaisi : ”Ja työntää housuusa ja haisee kun sika”. Pyykkö toisti tämänkin lauseen tuomarin perässä. Mutta silloin tuomari kyllästyi lopullisesti ja käski viedä miehen ulos. Asia sai jäädä silleen ja Juuso Pyykön ei tarvinnut olla todistajana. Pielisjärvi. Raija Timonen TK 103:4. 1961.-Matti Timonen, maanvilj. , s. 1852.

Tarina Larikasta eli Laurukaisesta

Toisen rosvopirtin minä tiijän olleen Nurmeksen Kuohattijärven suaressa Sikosuari nimeltä. Sinne oli yksi Larikka niminen mies valakee myssy piässä uimalla männynnä ja kun oli alakanna olla lähellä suaren rantoo, niin joku kuulu kysyneen vahilta: A, näkyykö mitänäh? Vahti oli vastanna jotta: A, eipä muuta, kun yksi lokkonen uiskenteloo. Ja Larikka piästeli veneet rannasta irti, pani tavarat mitä ruohokon suojassa suatto veneeseen saloo ottoo. Ja kun jotennii oli sattunna loksahtamaan joku oli herännä ja kysynnä jotta: A, mikä lakses laukkaa? A, tuuli lakses laukkaa, oli vahti vastanna. Vain kun mies oli suanu viimeisen veneen irti oli hypännä ja alakanna soutoo maihin oli ryssät huutanne: A tuo hyvä Larikka veneet, huttu puuro keitetään ja kuiri itsepiälles annetaan. Vain kun mies ei kiäntynnä alakovat lopulla huutoo: A jos oisit kääntynnä petäjään oisit naulattu ja kuuma tina kurkuus valettu. Ja ryssät koetteli uimalla piästä suaresta. Kertoja Antti Pyykönen, 72 v. , syntynyt Nurmeksen Ylikylässä. – Os. Nurmes, Ylikylä, Seppä. (Tämän tarinan muoto ja nimet liittyvät muinaiseen pohjoisen omaan kalevalaiseen sankariin Laurukaiseen, josta tässä tarinassa on käytetty muotoa Larikka. Laurukainen eli Larikka pelasti tarinoissa Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa kyläläisiä ”vihovenäläisiltä” eri ajanjaksoilla pestautumalla ”vihovenäläisten” oppaaksi ja juksaamalla nämä kuolon ansaan mm. jättämällä kuolemaan saareen tai hukuttamalla koskeen. VP)

Lähde: SKS, kansanrunousarkisto

Veikko Pyykön runot

Veikko Pyykkö oli syntynyt Nurmeksessa. Valmistui agrologiksi Kurkijoen maamiesopistossa. Toimi maatalousneuvojana Harlussa talvisodan syttymiseen saakka. Sotien jälkeen hän oli Pohjos-Karjalan maanviljelysseuran asutustooimikunnassa. Harrastuksina hänellä oli mm. kuorolaulu (Joensuun mieskuoro), hänen jäämistöstään löytyi joukko runoja.

Joki ja kansa

Jänisjoki, uras piirrät halki kauniin laaksomaan. Jänisjärven vedet siirrät uomaas pitkin Laatokkaan. Suur on kuohu virrassasi, voimat suuret koskissasi, vyöryy aaltos uhkeasti alas, meren rantaan asti.

Palvelukseen teollisuuden virta voimaa pusertaa. Tehtaat suuret rannoilla sen Sammon lailla ahertaa. Vilkas aina työn on tahti, uljas Läskelän on mahti, Leppäkoski huminoipi Hämeenkosken hyrskeet soipi.

Rantamillas kylät uljaat kaunihina kohoaa Häyskynvaaran ylväät kunnaat mielen herkäksi niin saa. Paussunseljän pellot laajat, Vehkalahden rannat aavat, Pätsönvaaran näköalat kauneutta kuvastavat.

Täällä karjalainen kansa ahkerana ahertaa. Pirteissä ja pelloillansa työnsä hyvin toimittaa. Jokaisella ihmisellä luonne herkkä, mieli hellä. Täällä usko, toivo elää, laulu, sekä kannel helää.

Yli seudun haltioittaa työn ja toimen mahtavuus. Siksi vielä kerran koittaa onnellinen aika uus. Vierii virta uljahasti rantaan suuren Laatokan, soittain aina ihanasti virttä vapaan Kajalan.

Harlussa 7.8.1939. Veikko Pyykkö

Kesäkuussa 1941

Kylmä toteamus: Nyt on sota, ja miksi, miksi, kun jota, minä nuori mies nyt en oisi tarvinnut, kun elämä juuri on parhainta tarjonnut.

Sieluni turtana pukeudun taas sotisopaan ja mukaudun komentoon karuun, kylmään ja kovaan. On leikattu pois nyt minusta jotakin. En muuta voi, valan tehnyt mies, kuin ottaa ylleni rautainen ies. Konsa putoat takka, sen kukaties, mutta seison, kuin seisoo Suomen mies.

23.6.1941 Veikko Pyykkö. Nurmeksen Salmenkylästä.

Äänisen rannalla

Lyö laineet rantaan Vepsänmaan, kun itätuuli raivoissaan nyt vihurina purkautuu ylitse Äänisen. Mut rantatöyryt rauhaiset masentaa kuohut vaahtoiset, huojuu vain hento rantapuu tuulessa väristen.

Kohina ulapalla käy, ei tänne toinen ranta näy vain siniaallot kuohuten luo laulun Äänisen. Sen pinta harvoin tyyni on, useimmin raju, rauhaton, kuin tuskaa suurta raivoten lyö rantaan ärjyen.

Ah heimorannat Vepsänmaan kuin paljon tietäis kertookaan nää seudut asuinsijojes miss elät kärsien. Oi laula järvi kuohuisa nyt heimolaulu riemuisa. Tuo aallot hiljaa keinuen ylitse Äänisen.

28.6.1942. Veikko Pyykkö

Ystävälleni

Sinä minua olet vaatinut sulle jotakin kirjoittamaan ja siksi olen tähän nyt laatinut, nämä muutamat asiat vaan. En laulua voi ma laatia nyt siihen taitoa ei ole mulla. En laulajaksi ole syntynyt, ja tuskinpa siksi voin tulla. Siks kuuntele tuulen huminaa ja keväisten virtojen kohinaa, sinä kuuntele aaltojen loiskintaa ne kertovat sen, jot en kertoa saa. Käy lujasti uskoen elämään, ällös eksy yöhön pimeään. Luota toivoen uuteen kevääseen, ja korkean auringon kirkkauteen. Ain elosi olkoon onnellinen, tiesi kulkekohon yli kukkasien. Jos suruistas virtaa kyynelten vuo, ne ilon ja naurun paisteen suo.

”- ”

On kultaa suurten runoilijain sanat, ne avaa eteen toisen maailman. Salaiset näyt silmiin kuvastavat, kauneuden suuren, jalon, ihanan. Siks ihminen, rakasta runoutta ja poista verho sielus tumman yön. Ymmärrät silloin elon kauneutta, keskellä raskaan aherruksen, työn.

16.3.1946. klo 23.10.

Elämäni päiväkirjan lehdiltä on tässä hetkellisen inspiration vallitessa tekeleitä yhteen koottuina

Veikko Pyykkö

Ohhoh tyttö naurusuu miksi poskes punastuu. Onko rauhallinen rinta, kun noin hehkuu poskes pinta?

Onko Sulla salaisuus joku uusi tuttavuus joku suuta muiskasi soopaa korvaan kuiskasi?

Tiedä se ett rakkaus on vaarallinen pakkaus Räjähtää voi sydämesi särkeä voit itseäsi.

Miehiin älä ihastu mut älä myöskään vihastu hellä heille olla koita kestä, kärsi, kaikki voita.

Sinä tyttö naurusuu ole ain kuin toukokuu Antelias, iloinen laula kuni leivonen.

__Veikko Pyykkö 1947__

Aalloilla

Aalloilla elämän keinuu mun purteni pieni, peräsimessä oon itse ja ohjaan tieni. Laineet ne loiskivat, rauhaton on veden pinta, oon onnellinen, sillä mulla on rauhaisa rinta. Paljon on aalloilla muitakin kulkijoita keinuvi purret ja hauska on katsella noita. Laaja on meri, suunnan voi ottaa vaik minne satama jossain, purteni ohjaan mä sinne. Peräsimessä nyt tarkkana seison ja ohjaan, karit mä kierrän, jotka vois viedä mun pohjaan. Ah, kuinka onnellinen minä voin nyt olla, kun ohjailen purttani syyskuun kuutamolla.

__ 4.9.1947. Veikko Pyykkö__

Yksinäinen muisto

Nyt taasen yksin tietäni mä kuljen ja luonnossa on kaunis kevätyö. Oi onnen hetki ’ – silmäni mä suljen kun muistoissa ny sydän lujaa lyö. Nuo hetket jotka kanssas viettää sain ne oli mulle keidas erämaassa. Muistojen kanssa yksin kulkiessain nyt olen nirvanassa, onnekkaassa.

Niin, – tietäni taas kuljen yksinäinen vaan paljon mulla rinnassani on. On sulanut mun sydän kova, jäinen, siell lämmön aalto loiskii loputon. Nyt käsittää voin elon ihanuuden ja kevätluonnon suuren kauneuden Mä sydämessä kuulen laulun uuden, se ompi laulu – laulu rakkauden.

25.5.1947. Veikko Pyykkö

Oodi

Runotar mun luokse saapui kerran vierailulle. Sanoi: ”Ota minut luokses lahjat annan sulle. Laula elon ihanuutta, laula luonnon kauneutta, lemmi mua, autan sua, elämääs tuon vaihtelua.”

Kynään tartuin silloin heti Runotarta kuulin, Laulun pian kirjoitan sen helpoksi näet luulin. Vaikeaksi huomasin sen siks jätän laulun kesken.

Poikaparka, runon sarka, synny ei jos olet arka. Puuttuu multa, innon tulta, Runotar pois läksi, kulta.

Veikko Pyykkö

Kotiseudulle

Sulle suuri Salmenkylä vienon virteni viritän Sulle soma Salmenkylä tämän lauluni lahjoitan Kunniaksesi kohotan ylistykseksi ylennän.

Kylä kaunis Karjalassa paikka Pielisen perillä vieressä Vuokon vihannan Savikylä on sivussa siinä seisot sijoillasi autereisna aloillasi.

Yläilmoihin ylennät vaarojesi varjorinteet ylhäällä Ylisenvaara kohoo korpien keskellä Sivuilla salot siintävät Komia on Korihvaara kuin kukkanen kedolla vierellänsä Verkkojärvi salon synkeän sisällä

Nuorekkaasti Nurkkavaara nostaa vaaran lakea halaellen Huttusuota Sama vaara Suomalassa vienon Viemenen vierellä Köröttääpi Kökönvaara siinä somasti sivulla.

Nostaa ylös korkealle huipun vaara Kejolan näköalan Pieliselle antaa ihmeen ihanan Vaaran alla kaunihisti läikkyy lampi Tiikkajan

Kylän halki kapeana kulkee uoma Viemenen rauhallisna hiljaisena lyöpi rantaan aallot sen Järven takaa saloseutu jatkuu Petranlahteen päin Särkivaaran pellot laajat Verkkojärvi Louhilampi

Veikko Pyykkö

Jatkuvuuden laki

Elon ihmislapsi on lahjaksi saanut solu jatkuvuuden sen hälle antoi, maan pinnalle, auringon alle kantoi hyvä haltiatar, jonka sylissä maannut jo oli hän tuhannen tuhatta vuotta vain odottaen, koska vuoronsa oisi. Näin saapui hän piiriin ihmiskunnan, ett hoitaa jatkuvuutta näin voisi.

Samat tehtävät siis täällä kaikilla on, omat leiviskät, taakkansa jokaisella ja elämän taistojen tanterella ne hoidettavana vain hänellä on. Kuka saanut on elon ihanuuden, ja täällä parhaat kykynsä käyttää hänen osalta silloin voitu on täyttää jatkuvaisuus iankaikkisuuden.

Veikko Pyykkö

Arkielämää Soutjärvellä

Suuri ompi seurakunta meidän alueessa tässä. Siinä naista, miestä nuorta kovassa on höpinässä. Töissä ovat ahkerasti, läpi yönkin useasti.

Aamuin hurja vauhti alkaa kaikki töihin juoksujalkaa. Kuningas se kruunun kantaa lomat, sekä tyrmän antaa. Vinski ompi apulainen puhkua lyö kuin paholainen. Montonen ei paljon pinnaa usein matkaa Äänislinnaan.

Pappa kiroo muonittaapi jakaa myöskin ostoviinan. Mäki polkan suorittaapi, nyt saa kestää surun piinan. Kaunisto se kortit antaa, Viikari vain puhuu lantaa – Tuomivaara suuri mahti isättömäin lasten vahti.

Helini on rakentaja, Klemetti taas asentaja. Siinä ompi näkemystä katsot Jyrän temmellystä. Kaikki paikat piukkaa, paukkaa, kun hän painaa täyttä laukkaa. Kanslioissa apulaiset, neidot sievät, kaunokaiset:

Runko pitkä Reijosella, samanlainen Salmisella, ruokahalut Tikkasella, kaiho katse Ukkosella. Aalto hoitaa hengenpuolen, pitää vatsastansa huolen. Rainio ei turhaa haasta, ottaa eukon Vepsänmaasta.

Vielä ovat opettajat uuden polven kasvattajat: A.J.V. On Laihialainen Tuovinen taas nauravainen Makkonen on kainonlainen Naukkarinen Laulavainen. Leskensänky Heikkisellä yksin saapi kellistellä.

Tervamaa se rätit jakaa, kaikki rikki eestä takaa. Paanilu on pajattaja salavihkaa kapurtaja. Merinen on kalastaja oman akan rakastaja. Agronomi Jussilainen

Civili on apulainen, hiehonpassit Juvosella kaasukaappi Korpisella. Ruokalassahöyryy padat siellä täyttyy tyhjät mahat. Kosonen siell´ päänä häärää reseptit hän tarkoin määrää, apunaan on hällä Leena Nastja, Anna, Paapo, Veera.

Vielä ompi Paanas-Essu sekä akuserkku ressu bolnitsassa ahertavat rotivia aputtavat. Tuolla postitoimistossa Jeremiston posatassa Liesto, taitava ja vakaa paketit ja kirjeet jakaa, Totokrapit taitavasti jutsaa usein aamuun asti.

Jos on jano sisuksissa poikkee silloin kanttiinissa korviketta kuppi tuodaan josku vielä pusu suodaan.

Entä sitten vielä tuolla Papinkylän takapuolla Leppänen on komennossa siellä lotat vartiossa katolla he kiikaroivat polsuin lennot radioivat.

Valtakuntaan Matinselän Kyllästinen teki pesän. Nyt on siellä sopu, rauha korttipelin hoitaa Pauha. Mäkikylän asemalla Köykkä ajaa resinalla.

Vielä sitten miestä monta, joilla oma piirikunta: Rovialla riuska tahti Koskisella karhujahti. Anttonen on aikamoinen Rissanenkaan ei oo loinen vanha jermu Kaasalainen tunnontarkka Martikainen

Härkönen on härkäpäinen rauhallinen Lipiäinen.

Täällä laineet Äänisjärven laulaa meille laulujansa täällä kansa vepsäläinen tekee työtä innoissansa. Ahkerasti aina raataa viljeleepi omaa maataan juhlii kovin praasniekoissa tanhuaapi karkeloissa.

Muistelen teitä nyt monia Soutjärven tyttöjä somia, Ruosmäeltä Isotovia Vehkaojan Mäkisovia Soksun neitoi suloisia Krikunselän prihaisia Isakan isäntämiehiä Matinselän Masteria Mäen muikeita muijia Hinjoen hilpeitä muoreja Ruoppaojan rotnikoita Toisenojan torikoita Koskesojan kassapäitä.

Kaikki ovat naurusuulla pakinoitaan hauska kuulla pajattavat pajojansa munittavat kanojansa. Samovaaris kiehuu tsaikka valmistuupi käsipaikka. Tuolla akka kirveen kanssa hakkaileepi halkojansa tuolla ukko kessujansa leikkaa, lataa piippuansa eräs ajaa pellonlansa hoputtapi hevostansa toiset työssä dorokalla kiire kova kaikkialla.

1.5.1944. Veikko Pyykkö

Taistelun miehelle

Jo valhetta määkinyt tarpeeksi on maassamme konnien kuoro. Nyt puhalla Hentunen torveesi, nyt on Sinun laulusi vuoro. Anna totuuden kansaa valaista, poista henkinen pimennys maasta. Koita mätäpaiseita halkaista, että loppuisi tuo haiseva saasta.

Olet Ernesti rohkea, tiedän sen, et pässien sarvia pelkää. Sinä kukista kiukut lurjusten, anna kaikille potku selkään. Oi julista totuuden torvellas, että kuuluu se korviin kansan. Kun kaikille annat ohjeitas, voivat välttää he valheiden ansan.

13.2.1947

Kärsivälle miehelle

Ei totuutta tulessa palamaan saa, vaikka konnat niin luulla voivat. Nyt viisauttas tarvitsis isänmaa, kun helvetin pasuunat soivat. On kansamme pohjakerrokset, nyt kaiikki sun puolellasi. Meidän kaikkien hellimmät aatokset, ovat sairasvuoteellasi.

Suomen kansa huutaa nyt hartaana, että:”Totuuden torvi jo soimaan.” Sinut valtaan miehenä parhaana, ja sun ihanat oppisi voimaan. Oi konsa nouset Sa voiman mies valoks synkkään pimeyteemme, että putoaisi konnain ies ikiainiaaks harteiltamme.

Syyskuussa anno domino 1947. Veikko Pyykkö

Kesän muistoja 1947

Kuvakirjaan siirtynyt muistojen kesän ihanuudet jo on. Poissa nautinto uimarantojen luonto käy pian lepohon. Niin paljon muistoja matkamies kesä mennyt jälkeesi antoi …

On saapunut taasen luoksemme syys
mukanaan autius ja hämäryys
kuvakirjaan siirtynyt muistojen
riemut kesän mennehen.

Muistoja täältä matkalla saa jokainen ihmislapsi on niitä hauska selailla kun on vanha ja harmaahapsi.

4.9.1947. Veikko Pyykkö

Sodan jälkeen

Käy ryske, roiske pikin itärajaa on aivan kuin suuri sota ois. Siell rakennetaan uutta asuinsijaa ja leivän puute lähtee myöskin pois, kun korvet synkät pelloks raivataan, ja iskee kuokka, kirves salamoiden. On siellä työssä kansa karjalainen, mi saanut ompi kovan kohtalon.

Vakaana tyynnä väki työhön käy, ei huuliltansa kuule valitusta. Vaik tulevaisuus valoisalt ei näytä, niin silti ompi lujaa uskallusta. On sentään jalkain alla isänmaata, hallintasopimuksen kautta omaks tullut. Se korvata saa kodin menetetyn, ei tässä valitukset mitään auta.

On uhri jalo, suuri isänmaalle, luovuttaa oma rakas kontu pois. Viel suurempaa on korven raivaajalle, jos sijaan saada samanlaista vois. Lujalle joutuu luonto karjalaisen, kun voima, sisu kaikki tarvitaan.

Vahvasti uskoen uuteen huomiseen, ahertaa jalo karjalainen kansa. Usko ja työ saavat aikaan sen, ett jokainen viel omal konnullansa, niin huoletonna, rauhallisna elää, vaikk muistot kaipauksen seuraa, ett laulut sekä kannel yhä elää.

Veikko Pyykkö

Kirkkokatu

Kirkkokatu, yksitoista siellä sakkia on moista, joka hoitaa noita asutuksen asioita. Siell on kiire hitonmoinen ees taas juoksee yks ja toinen, silloin kun on virka-aika kaikilla on märkä paita.

Nytpä tässä ajattelin, vallitessa hyvän kelin, sinne hiukan kurkistella, kutka siellä töissä pelaa.

Ikola on johtajana pöydän takaa ahkerana, koko lauman kaitsijana löytää hänet sieltä aina.

Veikko Pyykön vihkosta kopioitu

Soi nyt kanteleeni, murhe poista pois ’ Ilon sydämeeni etkö tuoda vois ? Ainut ystäväni varmaan ymmärrät, että elämäni on päivät synkeät, siksi iloisesti soios ainiaan, kunnes sulta kielet poikki katkeaa.

Elämän markkinamies jokainen kulkija on, Ostaa ja myy, kenties on voitosta osaton. Onni voi olla myös myötä. Tappiot varmimmin saat sieltä useinkin. Torilla elämän tään, kauppa käy vikkelään.

Veikko Pyykön vihkosta kopioituja yksittäisiä säkeitä

Puhelimessa

Luurin pistän liki korvaa sieltä sanaa sievää, sorjaa, selvään puhuttuna kuulen lausumana sievän huulen.

Viimeinkin tää hetki koitti, kiltti tyttö mulle soitti, vaikk jo luulin kertaan moneen kokonaan jo unhoittaneen.

Pitkin lankaa vierii viesti, sydän hakkaa tulisesti, päästä kantapäähän asti läikkyy veret raivoisasti.

Olen aivan hurmiossa suuren onnen nautinnossa. Painuu maa jo alla kauas lähellä on yllä taivas.

Ah jos elo ain näin oisi korvaan suloääni soisi. Mitä enää oisin vailla täällä mustanpörssin mailla ?

Pisteetkin ne kyllä riittäis, kun vain aina yhteen liittäis, keskuslangat sieltä tänne, oisi yhteys välillämme.

Rikkaaksi kun päästä voisi, oma keskus meillä oisi. Kuumana ain langat soisi meille onnen hetket toisi.

Todellisuuteen taas palaan, pianhan mä Sinut tapaan. Hyvä että muistit mua siitä kiitän vielä Sua.

10.6.1947. klo 18.35 Veikko Pyykkö

Yksin kuutamolla

Ah niin on hyvä yksinäin minulla ei kukaan haavoita ei pahaa tee. Ympäröi rauha illan kuutamolla ja tunnen kuinka hellin hyväilee mua yksinäistä öinen hämy, rauha pois karkoittaen melun maailman. On rinnassani tunne hellä, lauha, niin lumoaa mun öisen kulkijan.

Niin monta kertaa useasti ennen, on yksinäisyys mua kalvanut. Mut nyt kun vuodet, vuotten perään mennen, on sudämeni lujaks takonut, niin aattelen; voisiko toisin olla, parmpi yksinäisen ihmisen. Nyt kulkeissani illan kuutamolla, tajuan onnen ylenpalttisen.

4.9.1946 Veikko Pyykkö

Kesäyölle

Niin kaunis olet kesäyö, on rauha, hiljaisuus. Jo kello puoltayötä lyö ja alkaa päivä uus. Tään hetken ihmeen ihanan nyt valvon yksinäin. Kauneutta kukkamaailman ihailen mietteissäin.

Salattu tenho ylläs on jot käsittää en saa. Sun eessäs sydän levoton nyt rauhan saavuttaa. Onnellisena, hartaana oon lumossasi sun. Nyt päivänkoiton noustessa lepohon kallistun.

7.6.1947 Veikko Pyykkö

Äänisjärvi

Äänisjärven rannalla staabu eräs on siellä ovat suuret herrat sotahallinnon. Kuningas ja komentandit, kansanhuolto sekä papit, sosiaalihuolto ja maaherra juu. Siellä on myös naisia on komioita, silmille kaunis on katsella noita, kaikki lujast raatavat, siellä velat saatavat kirjoissa ja kansissa ovat harasoo.

Rauhallinen rintama se täällä ollut on. Kaikilla on ollut olo aivan huoleton. Töitä ompi toimitettu, välillä on kopurrettu, ruoka-ajat muistaa kyllä joka iikka juu. Kaksi vuotta kulunut kuin ihanata unta, aina ompi suuremmaksi tullut kuppikunta. Toisille on käynyt niin, saanut passit siviliin tilalle on uusi tullut vot harasoo.

Seppä Heiskanen se oli optimisti mies, joka kyllä järjestellä asioita ties. Laitto tänne sähkövalot, pimeänä pysy talot, laittoi vielä pontikkatehtaan juu. Mutta kun oli valmiina piiput ja tankit ja happanemassa oli hiton hyvät rankit, niin kuningas kun kuuli että seppä tekee ilvettä, plörinäksi meni koko vot harasoo.

Levohisen Nastjan ankka joen pinnalla ui, siitäkin se Jussilaisen Heikki innostui, veti tykin asemiin, latasi ja laukesi niin, heti ankka oikaisi veivinsä juu. Siitä tuli Nastjalle paha mieli suuri, mutta keinot keksittynä siihen oli juuri, pannaan Heikki munimaan, uudet ankat hautumaan, silloinhan se kaikki on vot harasoo.

Syksy taas on saapunut ja pimeätä on, Vepsillekin iltaisin on elo valoton, mutta Saksu, Ruoppaaja saivat kyllä valoa, kun ”musta pörssi” möi siellä karassia juu. Rosala ja Hmpilä ne rupes auringoksi, niin kohta oli valoisana monen ukon boksi. Mutta esivalta pisti tapin kiinni tynnyristä, tyrmässä on liikemiehet, vot harasoo.

Monen täällä rinnassa on lempi syttynyt, monet tääll on ikuisesti yhteen kytketyt. Nainut on jo Tiikkainen, Saastamoinen, Häyhönen, ulosotto-Inkku ja Valistus juu. Ukkomiehet myöskin ne kapartaa ja hohkaa, ikävä on olla kun Suomessa on akka, liian pitkä lomaväli pitäs saada lyhemmäksi, siilloin lapsiakin vot harasoo.

Vanhatpojat, leskimiehet kaikki naimisiin, pian nousee väkiluku kymmenmiljooniin. Kysyä vois kuninkaalta, sekä myöskin Tervamaalta, kuinka niitä kaksosia saadaan juu. Kun töpinäksi pannaan ja kukaan ei nuku, niin pianhan se nousee pikkulasten luku. Nyt on aika tipalla, kohta joka likalla kätkyessä pikkuinen on vot harasoo.

Kotiin täältä lähtisi kun saisi litterat, toiset eivät lähde vaikka ensin aikovat. Luulevat kai joutuvansa puutteeseen ja kuolevansa, siellä kun on miehetkin kortilla juu. Täällä kyllä notmat ja kaiket hyvät riittää, kun Olga-tyttö keittiössä pöperöt nyt keittää. Viime vuonna oli moskaa, känttyä ei ollut koskaan, nyt on meillä Kolitatkin vot harasoo.

Jos heila sulta lähtee täältä kauas korpehen, niin älä ole huolissasi, äänen kuulet sen. Vaihda hyvät puhelimet, illoin sinne kuhertelet, pusutkin kulkee pitkin lankoja juu. Sukat sekä päällyskengät hankkia voit kyllä, nehän ovat talven tullen lämpimät sun yllä. Kun mä olen suuri herra paikan hankin sullen kerran neljänneksi kanslistiksi vot harasoo.

Kyllä tätä laulua jo riittää kerraksi, loppu vaikka jätetään toiseksi illaksi. Vielä oisi laulamista, monestakin luikurista, jotka täällä tuhertavat pimeässä juu. Kaikilla on sentään vielä säilynyt maine, kun tarpeeksi vain osannut on olla varovainen. Jatkot hyvät toivotan sekä laulun lopetan. Kaikki tässä alueessa ovat vot harasoo.

Muistojen maa

Sinne, missä laineet Laatokalta lyövät rannan paateen vaahtoisasti, missä Jänisjoki vaarain alta, virtaa kiirein alas mereen asti, sinne herkät aatokset nyt halaa, luokse laaksoin, vuorten, kyläin johtaa. Virvatulten lailla muistot palaa, menneisyyden kuvat sielun kohtaa.

Rakas maa ’ Sä muistoin pyhä lehto, syöpynyt oot mieliin valamalla. Siellä esi-isäin lapsuuskehto, keinui savupirtin orren alla. Siellä uskoin, toivoin tehtiin työtä, pellot, tehtaat laajenivat hiljaa. Ahkeruuden kanssa onni myötä, antoi siunauksen kultaviljaa.

Sinne seudun ylle aatos lentää, Pötsönvaaran jylhän laelle kiitää. Sieltä näköalat eteen entää, katse kauas taivaanrantaan liitää. Häysky, Niinisyrjä pohjoisessa, niin kuin siskot Hämekosken kohtaa. Uinuu Lähteenselkä auteressa, Viisonsalon rinne, tumma hohtaa,

Tuolla Leppäkosken kuohut pauhaa, alas Läskelään käy virran vesi. Kumpikin ne Sammon lailla jauhaa, työn ja leivän antoi kansallesi. Haukkajärvi siintää siimeksessä, tuolla aukee Paussun pellot laajat. Vehkalahden vienon välkkyessä, mistä alkaa ulapat nuo aavat,

Näkymät nuo meille silmäin eteen, hohtaa usein elämämme tiellä. Niin kuin katsoissamme tyyneen veteen, oman varjokuvan näemme siellä. Huokaus käy siellä, täällä suusta, mieli oudon värähdyksen saapi. Kuin reväistyä oksaa, emäpuusta, elon virta hiljaa tuudittaapi.

Kohtalon tuon kovan kouran alla, kulkee täällä elon matkamiesi. Hajallaan on heimo maailmalla, lämmön antaa uusi kotiliesi. Häviää pois tuska, kaiho, kaipuu, ajan Hengetär luo kudelmiaan. Unhon mereen, tummaan, kaikki vaipuu, siirtyy hiljaa muistoin historiaan.

Veikko Pyykkö

Vierivi ajast aika, niinkuin vierivi virta, tiuhassa tahdissa helskää elämän kultainen pirta, Kudoksen kutoo se meihin, ihmeellisen ja niin kumman, muistoksi kevään ja kesän ja syksyn, hämärän tumman. Muistoja matkalla elämän saa joka ihmislapsi, niitä saa selailla sitten kun on vanha ja harmaahapsi.

14.10.1947 Veikko Pyykkö